Kadonneen norsun tie: luku 1

                             Kadonneen norsun tie 

                                                          Luku 1: Kirottu vasen

 

Savanni on monien tarinoiden syntysija...

Usein luonto on siellä kukkeimmillaan, eikä ravinnosta ole pulaa. 

Siitä huolimatta moni taistelee itselleen tärkeistä asioista...

Esimerkiksi oikeus valita ja saada toivottu kumppani ei ole itsestäänselvyys....

Laumojen keskinäistä arvojärjestystäkin koetellaan....

Luoden samalla uusia perherakenteita....

Unohtamatta itse tärkeintä; omien luonnollisten tarpeiden päivittäistä täyttämistä- mikä käy nyt vain vaikeammaksi ja vaikeammaksi, sillä....

Kuiva kausi on alkanut. 

Kuivuus siis pahenee ja nälkä kasvaa vain päivä päivältä pahemmaksi ja pahemmaksi. 

Saalistajien onneksi miljoonat saaliseläimet vaeltavatkin halki savannin hupenevan veden perässä jääden välillä heidän hampaisiinsa.

Vaeltavat saaliseläimet ovatkin melko epätoivoisia ja usein jopa hieman peloissaan, mutta samalla kaikki heistä pitävät kuitenkin tiukasti mielessään oman määränpäänsä- saalinsa.

Viimeisen juomapaikan ja siellä pulppuavan veden.

Veden joka tyrehdyttää vaeltajille vaelluksen aikana syntyneen janon....

Luoden samalla ympärilleen elämää kasvien ja niiden kukintojen muodossa. 

Se kertoo eläimille, että elämää- toivoa- on vielä jäljellä.

Ensin tuo saalis on kuitenkin saatava.

Siksipä monet ja taas monet saaliseläimet kuten gasellit, gnut ja seeprat tekevät tuon vaelluksen....

Unohtamatta itse eläimistä viisaimpia: norsuja.

Yksi matkaan lähteneistä norsujoukoista on tämä: viisaan matriarkka Nallan lauma. 

Ennen kuivuutta ja joka vuotista vaellusta lauma koostui vielä useista naaraista poikasineen, mutta nyt kuivuus ja vain pari päivää sitten aloitettu vaellus ovat vieneet melkein kaikki sen jäsenet. 

Jäljellä ovat enää vain Nalla ja sen poikaset Ciriya ja Tempo.

Ciriya on perheen kuopus joka on syntynyt juuri ennen kuivan kauden alkua.

Nyt näin vaelluksen myötä hän saakin opetella astelemaan kevyin käpälin. 

Ja Tempo taas....no, hän on liki aikuinen uros jonka aika emonsa laumassa alkaa käymään vähiin.

Mutta toisaalta.....miksi hän edes haluaisi jäädä kun pikkusiskon terhakkuus alkaa jo käymään hänen hermoilleen.

Ciriya: *rientää veljensä luo* Tempo, Tempo!  Leikitään, leikitään! 

Ciriya: Vaikka sitä, missä minä olen gaselli ja sinä leijona.....

Tempo: *kääntyy hieman Ciriyan puoleen* 

Tempon ei tarvitse tehdä paljoakaan osoittaakseen ettei häntä kiinnosta leikkiä kuin mokomakin poikanen.

Tempo: * heilauttaa uhkaavasti kärsäänsä luoden äreän silmäyksen pieneen naaraaseen*  

Tempo: *kääntyy takaisin syömään* 

Ciriya joutuu siis pettymään.

Mutta onnekseen hän on luonteeltaan hyvin utelias....

Ciriya: *kääntyy poispäin veljestään vilkuillen jokseenkin etsivästi ympärilleen* 

Ciriya: *huomaa kauempana maasta esiin pyrkivän taimen*

Minkä ansiosta hän saa nopeasti huomionsa pois Tempon aiheuttamasta pettymyksestä. 

Ciriya: *rientää  nopeasti lähemmäs tutkiakseen havaintoaan* 

Ciriya: Heippa pikku taimi, mitä sinä täällä oikein teet? Ethän sinä mitenkään pysty kasvamaan täällä kun on niin kuumaa ja kuivaakin....

Tänä iltana Ciriyan uteliaisuus avaa kuitenkin myös emon ohjeet ja varoituksen sanat....

                                            

Sanat, jotka hänen tulisi muistaa läpi koko elämänsä ajan. 

Aina läpi niin vuotuisten kuin taas vuotuisten vaelluksien ja niiden uhkien....

Kenties juuri siksi kohtalo pyrkii valvottaamaan häntä juuri tänä iltana.....

Ciriya: Voih emo, miksi savannilla pitää aina olla näin kuuma? 

Nalla: Ei huolta pieni harmaani, ei huolta. Nyt kun aurinko on liki maillaan myös lämpötila laskee sen mukana ja savannin päivän aikainen kuumuuskin helpottaa. 

 

Ciriya: Niin mutta... miksei sitten tunnu siltä?

Vaikka olenkin juossut ympäriinsä koko päivän ja minua pitäisi väsyttää hirmuisesti niin en siltikään saa unta....

Ciriya: *kääntyy viittaamaan kärsällään kauempana nukkuvaan Tempoon*

Ciriya: Tempokin nukahti jo kun aurinko alkoi vasta laskea eikä hänellä ollut mitään ongelmia. 

Ciriya: Onkohan minussa siis jotain vikaa kun se tuntuu minusta niin vaikealta? 

Nalla: Ei Ciriya. Sinussa ei missään tapauksessa ole mitään vikaa. Taidat nyt vain odottaa niin innokkaasti huomista päivää ja tätä jatkuvaa vaellustamme ettet saa unta kärsääsi. 

Ciriya: *katsahtaa emoonsa hämillään*

Nalla: Mutta se lienee helposti korjattavissa.

Voisin näes taas kertoa sinulle tarinaa Kalokalosta- koko savannin kaikkien aikojen mahtavimmasta norsumatriarkasta. 

Hänen laumansa  sattui nimittäin yöpymään tällä samalla alueella jossa me nyt olemme....

Ciriya tunsi mielenkiintonsa heräävän heti. Emo oli kertonut hänelle vastaavanlaisia tarinoita vuosia, vuosia sitten eläneestä urheasta norsumatriarkka naaras Kalokalosta jo siitä lähtien kun hän itse oli ollut vasta aivan pieni norsun poikanen. 

Vielä silloin hän ei ollut aivan ymmärtänyt niitä, mutta nyt Ciriya piti kyseisistä tarinoista erityisesti juuri siksi koska tiesi niiden tapahtumien todella tapahtuneen joskus kauan, kauan sittten.

Tarinat olivat jännittäviä ja ennen kaikkea niissä oli aina jokin opetus....

Nalla: .......Niinpä Kalokalo päätti pysähtyä edessään odottavaan risteykseen ja antoikin siitä kärsällään merkin laumansa muille naaraille.....

Nalla: Kyseinen risteys oli hänelle jo tuttu, olihan hän kulkenut- tätä samaa reittiä kuin mekin nyt- jo vuosia vuotuisilla vaelluksillaan. 

Nalla: Heidän tulisi jatkaa risteyksestä oikealle, mutta siinä hetken seistessään risteyksen vasen puoli veti häntä kuitenkin äänillään, kuiskeellaan niin vahvasti puoleensa että hänen oli suorastaan pinnisteltävä vastustaakseen sen kutsua....

Nalla: Vain vastustamalla sitä hän ja hänen laumansa pääsivät lopulta risteyksen oikealle puolelle, oikealle reitille kohti viimeistä  juomapaikkaa. Juomapaikkaa, joka.....

Ciriya: *keskeyttää tarinan* Mutta emo? 

Nalla: Niin, Ciriya? 

Ciriya: Olet kertonut tuon osan tarinaa joka tarinassa monet ja taas monet kerrat-ihan kuin korostaaksesi sitä ja sen merkitystä- mutta....

Ciriya: Mutta et ole koskaan kertonut, paljastanut miksi siinä kyseisessä risteyksessä- jota Kalokalokin jo pitkään kulki- on niin tärkeää valita oikea eikä vasen. 

Ciriya: Joka kerta Kalokalo on kuullut ääniä, kuisketta- kuin jonkinlaista kutsua- vasemmalta mutta on silti valinnut oikean. 

Miksi? Miksei hän koskaan käyttänyt vasenta reittiä? Miksei hän koskaan seurannut sitä kuulemaansa kutsua? 

Nalla: *katsoo poikastaan pitkään vakavana ja hiljaa*

Nalla: *kääntyy poispäin* 

Ciriya: Emo? Onko kaikki hyvin? K-kysyinkö jotain väärää?....Minä....Minähän vain ajattelin että....

Nalla: *huokaisee syvään kääntyen hitaasti hieman takaisinpäin* 

En vain haluaisi joutua kertomaan, varoittamaan sinua tästä näin varhain.... Tempokin sai kuulla tämän paljon vanhempana kuin sinä olet nyt....

Nalla: Mutta ei kai tässä muutakaan voi....Jos en varottaisi sinua siitä nyt, se jäisi vaivaamaan sinua....

Et pystyisi jatkamaan vaellustamme niin kuin pitäisi. 

Nalla: *kääntyy kokonaan takaisin Ciriyan puoleen*  Mutta nyt kun kerron sinulle siitä tulee sinun kuunnella hyvin tarkasti ja noudattaa antamiani neuvoja koko loppuelämäsi ajan!

Ciriya: *tuijottaa emoaan odottavan ihmeissään, nyökäten vain hieman päätään* 

Nalla: Ciriya sinä et saa koskaan, koskaan astua risteyksen vasemmalle puolelle! Et saa sillä muuten saatat tempautua aivan toisenlaiseen elämään kuin mitä olet nyt tähän asti elänyt! Elämään jossa et välttämättä enää pärjää! 

Nalla: Kukaan eläin ei ole astunut sille reitille. Ei ole, koska kukaan ei ole ollut varma mitä tai ketä ne äänet ja kuiskeet ovat olleet. Niitä on pelätty.

Kukaan ei ole mennyt siinä risteyksessä vasemmalle ennen kuin....sen jälkeen kun...kun....itse Kalokalo teki tuon virheen viimeiseksi jääneellä vaelluksellaan....

Nalla: Hän ei tuolloin enää pystynyt vastustamaan risteyksessä vasemmalta kuulemaansa, pelattyä kutsua. Hän ei pystynyt vaan halusi seurata sitä ja saada viimein selville mikä häntä oikein kutsui.

- Niinpä hän astui kyseiselle reitille laumansa matriarkkana yksin käskien muun lauman odottaa. 

Nalla: Hän eteni pitkälle, pitkälle niin ettei häntä enää näkynyt....

Nalla: Enää koskaan. 

Nalla: Kalokalon lauma sai järkytyksekseen useamman tunnin odotettuaan vastaansa vain vasemmalta puolelta palaavan aavikkoboan, joka lyöttäytyi pakonomaisesti heidän seuraansa jättämättä heitä rauhaan....

Nalla: Toistellen vain epätoivoisesti olevansa heidän matriarkkansa Kalokalo. 

Nalla: Mutta kukaan laumasta ei uskonut tuota boaa vaan järkyttyi vain entistä enemmän hajoten lopulta kokonaan. 

Nalla: Ja mitä Kalokaloon tulee....Kukaan ei tiedä mitä hänelle lopulta tapahtui ja oliko se boa todella hän, mutta sen jälkeen- hänen entisten laumatoveriensa leviteltyä hieman juoruja tapahtuneesta- kukaan savannin eläin ei ole käyttänyt kyseistä reittiä. 

Nalla: *katsoo poikastaan hyvin tiukasti* Niinpä mekään emme tee nyt niin. Emme tee niin koskaan- etkä sinäkään saa Ciriya!  Et saa tulevaisuudessa, milloinkaan loppuelämäsi aikana käyttää kyseistä reittiä.

Nalla: Muista kun nyt sanon: et koskaan! 

***