Kadonneen norsun tie

Luku 2: Seuraa vain tietä siskoni

Taivaan teitä liikkuva vesi....

Sade.

Jokainen kuivaa kautta elänyt tietää, että se on kuin lupaus elämästä ja enne hyvästä tulevasta.

-Kuin sateenkaari tummalla taivaalla.

Sadetta seuraamalla voi näes löytää näin kuivan kauden aikaan etsityn Viimeisen juomapaikan.

Kyseinen paikka on monien pelastus ja sen tietävät kaikki.

Niin myös pikku Ciriya, jonka kotilauman- emonsa matriarkka Nallan lauman- vaellus on edennyt hitaasti, mutta varmasti kohti toivottua määränpäätä.

He ovat näes pieniä sateenmerkkejä seuraamalla pystyneet varmistumaan siitä, että ovat kulkeneet samaa jo vuosia lauman käyttämää vaellusreittiä kohti Viimeistä juomapaikkaa.

He eivät ole hukanneet hetkeäkään päästäkseen eteenpäin-kiitos Ciriyan.....

Ciriya: Emo, emo! Nyt on jo aamu, aamu! Eikö meidän pitäisi olla jo liikellä aivan kuten itse aurinkokin?

Ciriya: Olet itse sanonut että meidän tulisi liikkua sen tapaan ; nousta heti aamusta auringon lailla ja käydä liikkeeseen sen mukana

käyden lepoon vasta sen laskiessa yön merkkinä.

-Mistä tulikin mieleeni, että mitä yön sateen merkkeihin tulee niin....

Nalla: Rauhoituhan pieni harmaani, rauhoituhan. Aurinko on vasta availlut säteitään, mikä tarkoittaa, että meillä on vielä rutkasti aikaa lähteä etenemään sen tahtiin.

Nalla: Ja otathan huomioon että myös päivän aikaiset syönti- ja lepotauot ovat keskeisenä osana vaellustamme-Tänäänkin.

Lisäksi on otettava kaikki matkan jäsenet huomioon, eikä veljesikään ole vielä herännyt.

Ciriya: *kääntyy katsomaan sivummalla nukkuvaa Tempoa*

Ciriya: Ai niin joo, unohdin Tempon jo täysin.

Miten hän onnistuukin olemaan noin huomaamaton-suorastaan väliinpitämätön- tätä vaellustamme kohtaan....

Ciriya: Tai no, eipä tämä ole hänen ensimmäinen vaelluksensa vaan pikemminkin viimeinen meidän seurassamme, mutta siltikin.....

Nalla: Kenties Tempo ilahtuisi jos sinä kävisit herättämässä hänet.

Veljesi piristysi taatusti kun huomaisi, kuinka pirteänä sinä olisit jo lähdössä eteenpäin.

-Siinä samalla minä voisin käydä tarkastelemassa niitä yön sateen merkkejä, jotta pääsemme sitten lähtemään.

Ciriya: *huokaisee myöntymisen merkiksi jääden kuitenkin hetkeksi aloilleen empimään* Vai että herättää Tempo....

Tempo: *päästää kuorsausta muistuttavia ääniä*

Ciriya: *lähtee lähestymään nuorta urosta varovasti* Hyvä että sellainen edes onnistuu ilman, että hän....

Tempo: *toinen korva värähtää merkkinä siitä, ettei tämä ole enää täysin unessa*

Ciriya: ....suuttuu siitä minulle.....

Ciriya: Tempo? Oletko sinä jo hereillä? Ajattelin vaan kun aurinkokin on jo noussut, että meidänkin tulisi olla jo liikkeellä....

Tempo: *korskahtaa äreästi kääntäen samalla uhkaavan

katseensa Ciriyaan*

Tempo: *pyörähtää yllättäen kohti siskoaan huitaisten tätä melkein vaarallisesti kärsällään* Vai että on ihan aurinko noussut?! Ja sinä mokomakin nysäkärsä kuvittelit, etten tulisi itse huomanneeksi sitä!

Tempo: Heräsin juuri ennen kuin avasit suusi ja sinun olisi pitänyt huomata se- osoittaa vähäistäkin kunnioitusta ja olla häiritsemättä minua!

Ciriya: *nielaisee kuuluvasti*

Ciriya: A-anteeksi Tempo....E-en tarkoittanut....Ajattelin vain, että...että kun tämä on ensimmäinen vaellukseni niin olisi kiva päästä jo pian eteenpäin....

-Ja niin, onhan tämä sinullekin merkittävä vaellus-viimeinen minun ja emon kanssa....

Tempo: No siinä sinä sentään olet oikeassa; tämän vaelluksen jälkeen saan jatkaa omillani kooten oman lauman, varmasti useammankin jatkaen sittemmin kulkuani savannilla aivan omillani.

Tempo: *lisää synkästi hiljaa mielessään* Ilman sinua.

Ciriya: ilahtuuYmmärrätkin siis miksi olen niin innossani-hienoa! jatkaa tohkeissaan Pari päivää sitten tämä intoni tuntui kuule vain kasvavan ja kasvavan entisestään, kun-et kuules ikinä arvaa-sain kuulla emolta sellaisen tarinan mahtavasta norsumatriarkka Kalokalosta, jonka sinäkin olet kuulemma saanut kuulla vasta paljon vanhempana kuin minä olen nyt! Siinä tarinassa oli sellainen risteys, jossa-

Tempo: *höristää yllättäen kiinnostuneesti korviaan* Sanoitko risteys? Oletko siis kuullut jo sen tarinan?

Ciriya: No, jos puhumme mahdollisesti samasta tarinasta, niin joo kai...Siinä tarinan risteyksessä ei saanut kääntyä vasempaan, sillä kun itse Kalokalo teki niin, niin hän....

Tempo: Tiedän sen kyllä, hän ei ikinä enää palannut takaisin-ainakaan norsun muodossa *kääntyy jotakin selvästi pohtien hetkeksi sivulle*.

Tempo: * on hetken mietittyään muuttunut yllättäen hyväntahtoiseksi* Mutta juuri sitä suuremmalla syyllä onkin hyvä, että emo kertoi kyseisen tarinan sinulle jo nyt.

- En ole siitä lainkaan kateellinen, vaan pikemminkin päinvastoin. Tuollainen pieni norsunpoikanen kun ei välttämättä ymmärrä, mitä kaikkea se matka oikein pitää sisällään....

Ciriya: Mitä? Mikä matka? Jättikö emo jotain kertomatta minulle? Jonkin isonkin asian? Merkittävän? Jotain joka minun tulisi todella tietää?

Tempo: Jaa-a, enpä oikein tiedä...Kun emokaan ei selvästi kertonut siitä sinulle niin en oikein tiedä onko minulla sen parempia valtuuksia kertoa siitä sinulle....

-Kenties emo jopa epäilee kykyjäsi tai voimiasi sen matkan suorittamiseen....

Ciriya: Mutta jos se matka on kerran osa sitä samaa tarinaa, niin etkö sinä voisi kertoa sitä minulle? Niin että ymmärtäisin, mistä edes oikein puhut? Muuten se jää vaivaamaan minua....

Tempo: No täytyy miettiä sitä hieman....Ja kysyä emoltakin saanko kertoa siitä sinulle vai en....Se on katsos hieman henkilökohtaisempi osa tarinaa.

Mutta vasta myöhemmin. Lupaan, että luvan saadessani kerron sinulle kaiken myöhemmin.

Nyt tarvitsen kuitenkin vielä hieman lepoa ennen kuin jatkamme matkaamme.

Sinunkin olisi nyt parasta palata emon luo. Hän taitaakin jo odottaa sinua.

Ciriya: Okei, hyvä on Tempo. Puhutaan sitten myöhemmin, joohan? Muista, että tuo mitä äsken sanoit oli lupaus ja lupaukset kuuluu pitää! *kääntyy ja rientää takaisin emon luo*

Tempo: *jää katsomaan Ciriyan perään omahyväisesti hymyillen* Poikaset! Niin hyväuskoisia ja helposti ohjailtavissa!

-Tämähän sujuu jopa paljon helpommin kuin tuossa aiemmin ajattelinkaan....

Tempo: *silmissä välähtää häijy pilkahdus* Itsekeksityn tarinani jälkeen pääsen jo lopullisesti eroon tuosta pahaisesta nysäkärsästä!

Tunteja myöhemmin

Nalla: *laulaa hiljaa* Kolme pientä elefanttia marssi näin, aurinkoista tietä eteenpäin....

Tempo: *päästää kärsästään silloin tällöin kevyitä töräyksiä emonsa laulun vahvistukseksi*

Ciriya: *laahaa askeliaan täysin tylsistyneenä matkaan* Kuinka kauan meidän pitää vielä kulkea tätä tietä eteenpäin? Jalkani ovat jo ihan silkkaa höttöä enkä ole nähnyt muuta kuin vain hiekkaa, hiekkaa ja hiekkaa.....

Ciriya: Kuvittelin, että tässä vaelluksessa olisi ollut edes jotain hauskaa, mutta nyt oloni onkin aivan kamala, eikä edes enää noiden kirahvien näkeminen saa minua innostumaan...

Ciriya: *ei huomaa selkänsä takana häijyn tyytyväisesti hymyileväää Tempoa*

Lauma: *lähestyy seuraavaa lepopaikkaa*

Ciriya: *seisahtuu uupuneena aloilleen* En jaksa enää pidemmälle! Jalkoihini sattuu ja pääni alkaa painaa..... Emmekö voisi vain pysähtyä tähän ja asettua maahan nukkumaan?.....

Nalla: *kääntyy takaisinpäin...*

Nalla: *....palaten poikastensa luo* Voi sinua pikkuiseni, seuraava lepopaikkamme on aivan tuossa edessämme- ei vie enää kauaa niin olemme jo siellä, pehmeämmällä alustalla missä sinun on mukavampi nukkua ja saada samalla hieman energiaa, jotta pystymme jälleen jatkamaan matkaamme....

Nalla: Minun täytyy ensin vain käydä hieman varmistamassa, että alue on täysin tyhjä ja vaaraton. Teidän kahden tulisi siis pysytellä näin alkuun hetki täällä kauempana joten Tempo, pidäthän huolta Ciriyasta?

Tempo: *vastaa liioitellun rennosti* Tietysti, en päästä häntä rinnaltani hetkeksikään- hoida sinä vain velvollisuutesi kaikessa rauhassa.

Nalla: Hienoa, minulla ei mene kuin vain pieni hetki...*kääntyy takaisin menosuuntaan jatkaen kohti lepopaikkaa yksin*

Ciriya: *voihkaisee* Toivottavasti emo oli tosissaan eikä hänellä mene kauaa....

Ciriya: Jo matka edelliseltä lepopaikaltamme tänne on ollut niin tylsä ja uuvuttava, etten yksinkertaisesti kestä seistä tässä enää pitkään!

Tempo: Voi kuule, tiedän tarkallen miltä sinusta nyt tuntuu.....

*ryhtyy kehittämään suunnitelmansa mukaista tarinaa*

Tuossa muutama vuosi takaperin olin itse niin tylsistynyt sen vuoden vaellukseen, että päätin, että minun on todella tehtävä jotain piristyäkseni-niinpä ratkaisin sen tilanteeni aivan erityisellä tavalla; lähtemällä matkalle, jonka emo oli minulle siinä tarinassaan erikseen maininnut....

Ciriya: Matkalle? Niin se matka! Sinähän lupasit että kerrot siitä minulle- selittäisit mitä sillä oikein tarkoitit ja onko se jokin merkittäväkin juttu. Emokin antoi siihen varmasti jo luvan!

Tempo: *hymyilee huomaamattomasti kun tilanne etenee hänen suunnitelmansa mukaisesti*

Tempo: No tuota....En itseasiassa ole vielä ehtinyt kysyä siitä emolta-hän kun on ollut tässä ymmärrettävästi hyvin kiireinen ja varmasti varsin uupunutkin.

Ciriya: Mutta... eihän hänen välttämättä tarvitse tietää, että kerroit siitä minulle. Voisimme pitää sen yhteisen matka-tietämyksen jaon ihan vaan omana pikku salaisuutenamme. Olisit niin kiltti Tempo!

Tempo: No hyvä on, mutta sinun on luvattava ettet koskaan, koskaan paljasta emolle, että minä kerroin siitä sinulle-sen on todella pysyttävä meidän pikku salaisuutenamme.

Ciriya: Aina ja ikuisesti! Minä lupaan sen sinulle Tempo!

Tempo: Luotan sanaasi * ryhdistäytyy jatkaakseen suunnitelmaansa* Joten, tässä se siis tulee; kaikki alkoi siitä kun kuulin emolta sen samaisen tarinan minkä sinäkin- Kalokalo kääntyi siinä risteyksessä väärään suuntaan, vasemmalle, josta hän palasi käärmenä takaisin. Emo on varmastikin jo varoittanut sinua kääntymästä kyseisessä risteyksessä siihen suuntaan, mutta minun kohdallani hän ei tehnyt niin vaan näki minussa ilmeisesti jotain suurta-jotain mitä sinussa ei- todeten vain, että vain rohkeimmat ja urheimmat käyttävät sitä reittiä käyden läpi varsinaisen matkan- voin itse jopa korostaa sitä, sillä kuten tuossa jo aiemmin mainitsin olen itse kulkenut sen reitin ja vieläpä selvinnyt siitä täysin omana itsenäni takaisin!

Ciriya: U-uskomatonta! Mutta....Emo mainitsi siinä tarinassaan ettei kukaan ole käyttänyt sitä reittiä Kalokalon jälkeen. Miten ihmeessä sinä olet voinut tehdä niin?

Tempo: Emo on vain halunnut suojella sinua Ciriya. Kukaan muu kuin minä ei ole käyttänyt sitä reittiä Kalokalon jälkeen.

Et ole saanut tietää siitä, koska emo ei ole halunnut sinun innostuvan - hän kun ei selvästikään usko, että pystyisit siihen matkaan, jonka minä olen jo puhtoisesti selvittänyt.

-Minussa onkin siis selvästi jotain, mitä sinussa ei.

Tempo: Ja kenties, kun emo tuli huomanneeksi sen hän ei halua sinun edes yrittävän.

Ciriya: Mutta täytyyhän minun, kun sinäkin kerran olet onnistunut siinä! Olemme samaa vertakin-meillä on samat vanhemmat eikä meissä ole juurikaan mitään eroa!

Olen kyllä yhtä rohkea ja urhea kuin sinä! Pystyisin siihen varmasti!

Tempo: No jos kerran olet täysin varma niin....*huomaa Nallan palaavan ja vaikenee*

Nalla: Ei mitään huolta poikaset, lepopaikkamme on täysin tyhjillään ja turvallinen odottaen vain meidän saapumistamme....

Tempo: *siirtyy huomaamattomasti Ciriyan taakse kuin olisi ollut siinä kaiken aikaa*

Ciriya: * seisoo mitään sanomatta paikoillaan silmäillen ilmeettömän epävarmasti emoaan*

Nalla: *huomaa poikastensa vaisuuden* Mitäs nyt? Tapahtuiko täällä jotain sillä aikaa kun olin poissa?

Tempo: Ei, ei mitään sellaista. Me vain yhdessä....

Tempo: Yhdessä juttelimme ja ajattelimme, että voisiko Ciriya kulkea koko loppumatkan minun rinnallani? Tulimme tuossa niin jutelleeksi ja höpötelleeksi, että meillähän jäi juttu suorastaan kesken. Olisikin niin sääli, jos emme saisi käytyä sitä keskustelua loppuun asti....

Nalla: *katsahtaa tyttäreensä* Onko niin Ciriya?

Ciriya: *empii hetken, mutta nyökyttelee sitten vahvasti päätään*

Nalla: No hyvä on, mutta pysykääkin sitten vierekkäin älkääkä jättäytykö liian kauas taakse. On hyvin tärkeää, että pysymme yhdessä niin levätessämme kuin ennen sitä tiettyä risteystä ja tietysti myös sen jälkeenkin. .

Nalla: *ryhtyy tekemään ripeää lähtöä* Aurinkokin alkaa pian jo laskea joten meidän on kiristettävä tahtiamme- haluammehan kuitenkin päästä sen risteyksen ohi ennen seuravaa päivää.....

Nalla: Eikö niin?

Tempo: Tietysti. Vain parin tunnin lepo ja sen jälkeen mitä nopeammin etenemme, sen parempi.

Ciriya: *höristää uteliaasti korviaan*

Nalla: Tismalleen. Lähdetäänpä siis, niin tavoitteemme tulee vielä tänään täytettyä.

Tempo ja Ciriya: *lähtevät emonsa perään*

Levon jälkeen useamman norsu askeleen päässä

Nalla: No niin, täällä sitä nyt ollaan; kirotussa risteyksessä auringon laskiessa kuten oli tarkoituskin.

Nalla: *puhuu nopeasti selvänä tarkoituksenaan edetäkin nopeasti* Muistatte nyt vain sen tarinan opetukset eli olette kuuntelematta niitä mahdollisia ääniä, etenette vain nopeasti tätä oikean puoleista reittiä, keskittyen vain siihen ja olette jo pian askeleen lähempänä Viimeistä juomapaikkaa-virallista pelastustanne. *lähtee jo etenemään oikeaa reittiä*

Tempo ja Ciriya: *pysähtyvät risteykseen*

Tempo: Muistatko nyt mitä sanoin? *kertaa puheensa päättääkseen suunnitelmansa*

-Sinun tulee vain edetä vasenta reittiä eteenpäin huolehtimatta mistään, saatika kestään. Et saa kääntyä takaisin, sillä se johtaa kadotukseen- Kalokalon onnekkkuus palata odottavan laumansa luo kun ei välttämättä enää koskaan toistu.

Seuraa siis vain tietä siskoni. Sen päässä voit todistaa emolle olevasi sanojesi mukaisesti yhtä rohkea ja urhea kuin minä.

-Toinen norsu, joka selvisi matkasta omana itsenään.

Ciriya: Niin, niin teen! Ja kun se on tehty minä.....

Ciriya: *hätkähtää tajuttuaan jotain* M-mutta hetkinen.....Etkö sinä tulekaan mukaani? Kulje sitä samaa reittiä, matkaa kanssani, josta olet jo kerran selvinnyt?

Tempo: Olen niin pahoillani siskokulta, mutta sellaisen matkan voi kokea vain kerran elämässään. Ja omalla kohdallani se on jo koettu.

Tempo: Olen jo saanut nimeni savannin historiaan norsuna-ainoana eläimenä- joka on selvinnyt tuosta matkasta täysin omana itsenään.

Ja se riittää minulle.

Tempo: Se haluatko nousta kanssani samalle tasolle ja tehdä emomme ylpeäksi onkin aivan oma valintasi.

Tempo: Mutta muistathan, kuinka epäillen emo sinuun ja kykyihisi suhtautuu. Kun valitset vasemman reitin ja kuljet sen matkan

- vieläpä noin nuorella iällä- emo on varmasti suunnattoman ylpeä.

Tempo: Sillä me molemmathan tiedämme, että....*lähtee jo kauaksi ehtineen Nallan perään*

Tempo: Vain rohkeimmat ja urheimmat tekevät sen matkan! Vain rohkeimmat ja urheimmat!

*töräyttää kuuluvasti kärsällään lisäten tyytyväisesti nauraen hiljaa mielessään*

Ja sinä olet ehdottamasti typerin ja heikoin eläin, joka edes harkitsee astuvansa sille reitille- kannattaisi miettiä kenen tarinoihin uskoo... Tyhmänrohkeutesi koituukin onnekseni vielä turmioksesi!

Ciriya: *jää tuijottamaan epävarmana veljensä sekä emonsa perään toistellen mielessään*

Olen rohkea ja urhea....olen rohkea ja urhea...rohkea ja urhea.....

Ciriya: Nyt täytyy enää todistaa se.... *kääntyy päinvastaiseen suuntaan*

Ciriya: *katsoo vasenta reittiä empimättä juuri hetkeäkään, ennen sille siirtymistä*

Ciriya: On vain seurattava tätä tietä kuten Tempo sanoi.....Vaikka häneltä taisikin jäädä mainitsematta kuinka pitkään minun on tehtävä niin....

?: Vain järkesi kertoo matkasi pituuden....

Ciriya:*jähmettyy paikoilleen* Ne tarinan äänet! Niistäkään emme Tempon kanssa puhuneet mitään! Miten ihmeessä onnistun sulkemaan korvani niiltä?

?: Noin isoja korvatulppia ei ole olemassakaan....

Ciriya: *kääntyy ympäri* Pitäisiköhän kääntyä ja vain palata takaisinpäin? Ikään kuin juosta karkuun....

Ciriya: *saa nähdä edessään vain autioituneen tien* Ei. Siitä Tempo ainakin sanoi etten saa kääntyä takaisin, sillä se johtaa vain kadotukseen.

Ciriya: Ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin jatkaa vain eteenpäin ja todistaa samalla itselleni, että olen todella rohkea ja urhea.....

Ciriya: *kääntyy takaisin vasemmalle* Miten se emon ohje menikään....

"Olette kuuntelematta niitä mahdollisia ääniä, etenette vain nopeasti reittiä, keskittyen vain siihen ja olette jo pian askeleen lähempänä Viimeistä juomapaikkaa....

?: Janosi sammuu kun juot....

Ciriya: Ärh! Mutta päteekö se sama tällä, vasemmalla -tarinan mukaan väärällä reitillä ?! Eihän täällä pysty keskittymään muuhun kuin noihin kirottuihin ääniin!

?: Sinulla on hyvin tarkat korvat....

Ciriya: Mutta en minä tähänkään voi jäädä! On pakko yrittää....

?:Yrittänyttä ei laiteta.....

Ciriya: No joo, joo tiedän sen kyllä! * lähtee eteenpäin tiellään*

Sekoankohan täällä vain täysin? Onko minusta edes todella samaan kuin Temposta?....

Tunteja myöhemmin kun auringon olisi pitänyt jo laskea

Ciriya: Tämä on mahdotonta, mahdotonta! Olen kulkenut eteen jo ties kuinka kauan, mutta aurinko....se on edelleen ylläni ja kärventää minut pian lopullisesti....

?: Se taitaa haluta sinusta makkaraa.....