Kadonneen norsun tie: luku 3

                                          Kadonneen norsun tie

                                                                  Luku 3: Haru 

?: Tervetuloa uuteen maailmaasi Ciriya.....

Ciriya: *avaa silmänsä*

?: Josta et tiedä yhtään mitään....

Ciriya: *nostaa katsettaan haukkoen henkeään auringonvalon sokaistessa katseen hekeksi* Auh, mitä tämä oikein on? 

Ciriya:*painaa silmänsä takaisin kiinni* Miten auringonvalo voi sattua silmiini niin paljon? 

Ciriya: * silmäilee hämillään ympäristöään* Ei se ole ennen tehnyt niin....

Ciriya: Mutta....tämä on mahdotonta....Eihän tämä ole edes savanni!....

 

Ciriya: Ei aavikkoa, ei pelkkää hiekkaa....

Ciriya: *laskee katseensa alas järkyttyen pahemman kerran*

Vaan.... jotain aivan muuta! 

Ciriya: *päästää itselleen aivan uuden äänen- kiljahduksen- joka kaikuu pitkälle ympäristöön* 

Mitä tämä on? Missä oikein olen....ja mikä minä olen?

Ciriya: Tämän täytyy olla unta....vain unta...Emon pitäisi pian herättää minut, jotta voimme lähteä jatkamaan sitä tämän vuotista  vaellustam-.....

Ciriya: Se vaellus! Ei, tämä ei mitenkään voi olla mahdollista! 

Ei, ei ei!

Minähän kuljin sitä jo- pitkän matkaa! Muistan sen!

- Jättäydyimme yhdessä Tempon kanssa emon taakse ennen sitä risteystä jossa....

minä käännyin vasemmalle...

"Emo on varmastikin jo varoittanut sinua kääntymästä kyseisessä risteyksessä siihen suuntaan, mutta minun kohdallani hän ei tehnyt niin vaan näki minussa ilmeisesti jotain suurta-jotain mitä sinussa ei- todeten vain, että vain rohkeimmat ja urheimmat käyttävät sitä reittiä käyden läpi varsinaisen matkan- voin itse jopa korostaa sitä, sillä kuten tuossa jo aiemmin mainitsin olen itse kulkenut sen reitin ja vieläpä selvinnyt siitä täysin omana itsenäni takaisin!"

Ciriya: Niin, niin Tempo sanoi, mutta mistään tällaisestä hän ei kyllä varoittanut.... Toisin kuin se emon tarina...Minkä mukaan vasen on väärä reitti, jota käyttämällä saatan tempautua aivan toisenlaiseen elämään kuin mitä olen tähän asti elänyt.

Elämään, jossa en välttämättä enää pärjää....

Ciriya: * nostaa kättään tuijottaen sitä ymmärtämättä sen tarkoitusta* Ja se nyt ainakin on varmaa, ettei norsuilla kuuluisi olla tällaisiä jalkoja! 

Mutta....itse norsumatriarkka Kalokalo muuttui sen tarinan mukaan boaksi eli....olenko minäkin nyt sitten jonkinlainen käärme? 

Ciriya: Ei, en voi, sillä eihän käärmeillä ole kuin pää ja luikerteleva, iljettävä ruumis....

Ciriya: *nostaa katseensa kauas eteen* Oli miten oli, kuinka pääsen täältä pois? Mikä eläin ikinä olenkaan en osaa liikkua niin kuin se....En tiedä olenko peto vai saalis, mitä syön, millainen päivärytmini on,  milloin minun tulee liikkua ja mennä nukkumaan.....En tiedä itsestäni mitään!

Ciriya: *kääntää katseensa taakseen ja huomaa jalkansa* Paitsi että....ohoh! Minulla onkin neljä jalkaa! 

Sehän tarkoittaa että....että voin ainakin liikkua niin kuin norsu!

Ciriya: *lähtee konttaamaan vaivalloisesti eteenpäin* 

Ei yhtä helppoa niin kuin norsuna, mutta... *ähkäisee*

Ainakin tulen todistaneeksi sen, että olen sanojeni mukaisesti rohkea ja urhea!

 

                                                ***

                                      

                                                                        Tovin kuluttua 

Ciriya: * huohottaa tuntien suunnatonta kipua ihmispolvissaan*

Auh,auh,auh.....Mitä tämä oikein on? Tuntuu kuin takajalkani murenisivat altani....En pysty kohta enää astumaan niille ollenkaan....Etujalkanikin ovat jo aivan täynnä jälkiä näistä kovista kivistä.

Ciriya: Minkä ihmeen eläimen nahka ei kestä omaa elinympäristöään? 

Ciriya: Ettei minua vain olisi temmattu jonakin outona eläimenä keskelle täysin väärää ympäristöä, jossa en todella emon sanojen mukaisesti välttämättä enää pärjää....

En pärjää vaan...kuolen....*purskahtaa itkuun*

Ciriya: *pysähtyy aloilleen* 

Ei, ei, ei! En saa ajatella niin! Minähän olen rohkea ja urhea.....rohkea ja urhea....rohkea ja urhea....

Pitää vain....yrittää olla ajattelematta kuin avuton norsuvauva joka en edes enää ole - olla kuin...tämä outo eläin, joka nyt olen.

-Eläin, josta en tiedä yhtään mitään.....

Ciriya: *sivelee ympärillä olevia kiviä* Tai no...onhan se ainakin tullut selväksi, ettei nahkani ole enää samanlainen kuin ennen....

Ciriya: Eivätkä jalkanikaan kestä enää kävellä yhtä pitkiä matkoja kuin ennen. Ne tuntuvat kuin katoavan altani sen kivun mukana, kun osuvat kivikkoon. 

Ja tuo outo, kahteen osaan jaettu häntä ei edes ole kiinni siellä missä sen kai pitäisi, vaan on kuin jalkojeni jatkeena....

Ciriya: * hätkähtää tajutessaan mitä tuli ajatelleeksi*  

Jalkojeni jatkeena!? Mutta....eihän...eihän sellainen voisi olla edes mahdollista!....

En ole koskaan nähnyt tai...edes kuullut sellaisesta eläimestä....

Eläimestä, joka käyttäisikin vain kahta jalkaa!

Ciriya: Olisiko sellainen edes mahdollista? Ja jos olisi niin miten? Miten tällainen eläin pääsee ylös mahdollisille jaloilleen.... *vetää syvään henkeä*

Kenties ei auta muu kuin yrittää...

Ponnistaa takajaloilleni ottaen vauhtia etujaloillani....*henkäisee työntäen itseään ylös*

Ciriya: *....ponnistaen ihmisjaloilleen*  

Ciriya: V-vouh! Minä....minähän tein sen! *tuntee itseään ympäröivät kivet ensikertaa jalkapohjillaan* Uskomatonta! Nyt kun todella seison näillä kahdella jalalla....

Ciriya: On enää vain opittava liikkumaan niin kuin se eläin, mikä minä nyt oleee.....!!!!* horjahtaa kiljahtaen askeleen taaksepäin* 

Ciriya: *iskeytyy takamukselleen* Auh!!!

Ciriya: *löytää itsensä lähtöpisteestään maanpinnalta* On se eläin mikä tahansa mikä olen, täytyy sen olla ehdottomasti uhanalainen!

Eihän näillä jaloilla pääse pakoon etanaakaan!

***

                                                         Hetkeä myöhemmin nurkan takana

?: Eikä mustaherukka valmisteisia rautatuotteita kannata antaa lääkkeeksi nivelvaivaisille.....                                                                                                                                                                                                                                                                                                           

?:....Sillä ne tekevät vain tenän kasvattaessaan särkyjä,

nostamatta juurikaan vastaavien potilaiden toivomaa veren rauta-arvoa.....

?: Jonka pitäisi olla....Ärh! Miksen voi saada päivän oppeja mielestäni edes näin koulun jälkeen?! *vetää hiuksensa turhautuneena taemmas, pois kasvoiltaan* 

Olihan se tohtori Appsessonin tämänpäiväinen luento raudanpuutteeesta oireineen ja lääkkeineen toki hyödyllinen ja tärkeä, mutta....miksen vain voisi kerrankin olla ajattelematta opiskelua ja ottaa vain rennosti....

?: Monet eri sairaudet oireineen ja hoitoineen sekä useat oireyhtymät sekoittavat vain pääni- onhan se jo aivan pullollaan niitä kaikkia! 

- Ei mikään ihme että kaikki muut opiskelijat kutsuvat minua vain  hikipinkoksi ja nörtiksi -opettajien lellikiksi- jolla ei sitten muuta roolia olekaan....

?: Vaikka omaa tulevaisuuttanihan minä vain rakennan ja niin pitäisi heidänkin.

?: *pysähtyy*

?: *suuntaa katseensa kaukaisuuteen hymähtäen hiljaa itsekseen*

Pitäisi vain osata suhteuttaa opiskelu ja vapaa-aika niin että....niin kuin...Äh....

-Miten isä sen sanoisi?....

?: * katsoo hiljaa kauas eteensä*

" Voi kuulehan Haru, kuuden vuoden lääkärin koulutuksesi on hieno valinta, mutta se tulee vaatimaan sinulta vielä paljon.

Meille perheenäsi riittääkin, että teet vain parhaasi- sinun ei kannata yrittää ylisuorittaa, sillä muuten et enää näe itseäsi, et tiedä millainen itse olet. Et tiedä, mitä tahdot kaikkein eniten."

Haru: Niin, niin isä sanoisi, jos olisi vielä täällä...

Haru: *antaa katseensa palata kaukaisuudesta lähiympäristöönsä*  Mutta mitä niihin hänen sanoihinsa tulisi niin sen voisin kyllä varmuudella sanoa, että lääkärin ammatti on asia jota tahdon

-ei, vaan tavoittelen- tällä hetkellä kaikkein eniten.

- On tosiaan vain oltava yrittämättä liikaa sen suhteen ja toimittava kuten isä olisi tässä tilanteessa minua neuvonut- niin, että näen itseni ja tiedän millainen itse olen.

Haru: *lähtee ajatuksissaan kulkemaan puistoon johtavaa vesakkoa pitkin* Pitäisikin vain näin viikonlopuksi saada mieleeni jotain muuta kuin vain joitain lääketieteellisiä käsitteitä;  keksiä jotain rentouttavampaa tekemistä kuin viikon luentojen kertailu tai tahtomaton, toistuva läpikäynti mielessäni.

Haru: Muutamat luokkatoverini sanoivat ainakin järjestävänsä bileet huomenna- ihan vain pitääkseen hauskaa, mikä voisi antaa itsellenikin mahdollisuuden.....

Eihän minua tietenkään ole kutsuttu, mutta todennäköisesti juovuspäissään kukaan vieraista tuskin edes huomaisi, vaikka liittyisinkin heidän seuraansa- ihan vain pitämään heistä huolta.

Haru: Ärh, enhän minä mitenkään  onnistu irrottautumaan opinnoistani saati rentoutumaan kun ajattelenkin kuin lääkäri! 

Kaikenaikaa! Huolehdi hänestä, huolehdi heistä, huolehdi siitä, huolehdi tuosta....

*epämääräistä kivien rahinaa ja jonkun pitämää ähinää*

Haru:* keskeyttää ajatuksensa* Hm?

Haru: *nostaa katseensa siristäen silmiään*

Haru: *näkee kauempana jotain mitä ei olisi ikinä uskonut siellä näkevänsä*

Haru: *jähmettyy aloilleen* Mitä hemm-....

Haru:  Ei, rauhoitu Haru, rauhoitu....

Tilanne saattaa näyttää oudolta ja varsin kyseenalaiselta, mutta....mutta vastahan minä tulin tähän  ja näin tuon....

Tietämättä, mitä todellisuudesssa on mahdollisesti tapahtunut...

Haru: Hän....voi kuulua niihin huomisillan bilevieraisiin, joka on vain aloittanut juomisen jo näin päivää  ennen istuen siksi tuolla  kadulla alasti, mahdollisesti siis humaltuneena....

-Tai sitten kyseessä voi olla jokin sairauskohtaus...eli taas niitä lääkärijuttuja....

Haru:*vilkaisee epävarmana olkansa yli* Ellei kyseessä sitten ole vain jokin typerä piilokamera, jossa tyttö on alasti ja minun reaktiotani siihen odotetaan....

Haru: * kuulee rahinan ja ähinän vain voimistuvan*

Näin kaukaa on kuitenkin vaikea sanoa mistä todella on kyse.....

-Tosin jos kyseessä on jokin vakavakin tilanne, niin luulisi jonkun muun jo puuttuneen siihen...

Haru: *huokaus* Mutta mistä sitä tietääkään, kuinka kauan tuo tyttö on ollut tuossa; jo pidempään vai vasta muutaman hetken?....

Saatan olla ensimmäinen, joka edes näkee hänet. 

-Mikä tarkoittaa, että jos kyseessä on vakavakin tilanne enkä tee sen eteen mitään syyllistyn suorastaan lain rikkomiseen.

Vieläpä näin lääkäriksi opiskelevana minulla olisi tavallista suurempikin velvollisuus auttaa...

Haru: *huokaa turhautuneesti lähtiessään eteen* Se siitä opiskelujen unohtamisesta ja rentoutumisesta...

***

Haru: *pysähtyy hetkeä myöhemmin maassa istuvan nuoren naisen eteen*

Ööh, anteeksi, mutta onko kaikki hyvin? 

Haru: Istut täällä ilman vaatteita ja....*rykii vaivautuneesti kurkkuaan* no se kiinnitti väkisinkin huomioni....

Ciriya: *hätkähtää huomatessaan Harun* Samanlainen eläin kuin minä! Tai...siltä se ainakin näyttää...kävelee kummallisesti kahdella jalalla ja äänteleekin ilmeisesti jokseenkin oudosti....

Olenkohan osunut sen reviirille?

Voi ei, ei, ei, enhän minä tiedä mitä tällainen eläin tekee puolustaakseen reviiriään!  

Hoidellaanko minut lajitoverina lopullisesti vai saanko armoa ja minut tullaan vain häätämään pois?

* nuorukaisten katseet kohtaavat ensikertaa*

Haru: Mutta olen siis myös lääkäriopiskelija, minkä pohjalta tulinkin huolestuneeksi ja ajatelleeksi onko kyse jostain terveydellisestä tai jopa sairaudesta....Ja jos on, niin voisin kenties osata jopa auttaa sinua....

Ciriya: *tuntee itselleen täysin uuden, oudon sykäyksen sisällään katsoessaan Harua*

Haru: *siirtyy Ciriyan vierelle* Vierelläsi ei ainakaan näy alkoholipulloja tai tölkkejä, etkä puhu sekavia joten et taida olla  ainakaan humalassa saati sitten huumeiden vaikutuksen alaisena....

Ciriya: Nyt sitä tultiinkin jo niin lähelle, etteikö hän voisi tehdä minusta selvää, raadella ja tappaa nauttien sitten lihastani korostetusti nautiskellen.....

-Mutta haluaakohan hän edes sitä vai onko tässä kyse, siitä....siitä ajasta kun.... juoksuajasta? 

Haru: *miettii hetken* Yhtenä vaihtoehtona voisi kyllä olla auringonpistos - se aiheuttaa päänsärkyä, pahoinvointia, huimausta ja väsymystä. 

-Oletko kokenut vastaavia oireita?

Ciriya: Voi ei,ei,ei mitä minä nyt teen? Lajitoverini koittaa kommunikoida kanssani, mutta en ymmärrä siitä mitään saati osaa vastata oikein! Tämä on aivan kauheaa! Vastaukseni saattaa ratkaista jopa henkeni säilymisen, mutta kun en vain osaa! 

Minä tarvitsen apua, apua, apua! 

* tulee hätäpäissään lausuneeksi ensimmäisen sanansa ihmisenä* Apua....

Haru: Niin, nimenomaan sitä sinä tosiaan tarvitset ja haluaisinkin kovasti auttaa, mutta  se on käytännössä aika vaikeaa ellen tiedä sattuuko sinua johonkin tai millaisia oireita olet mahdollisesti kokenut....

Ciriya: *liikuttelee epätoivoisesti huuliaan sanoakseen vielä jotain enemmän* 

Haru: *huomaa tytön epätoivoisen yrityksen puhua*  Ettet olisikin vain maahanmuuttaja, joka ei vain hallitse samaa kieltä kuin minä, mikä tekee tästä kanssakäymisestämme vain hieman vaikeampaa...

Haru: Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö minulla olisi velvollisuutta auttaaa sinua, joten ei hätää- en aio jättää sinua tänne yksin.

Haru: -Eritoten nyt kun olen pystynyt analysoimaan terveydentilaasi edes joltain pohjalta. 

Sanoisin, että auringonpistos olisi todella lähimpänä syitä miksi olet edelleen siinä, etkä edes yrittänyt juosta kiljuen karkuun....  *siirtyy Ciriyan taakse*

Ciriya: *seuraa Harua kaiken aikaa epävarmasti katseellaan*

Haru: Alastomuutta julkisella paikalla kun ei näes katsota kovinkaan hyvällä....

Joku muu olisi paikalle osuessaan voinut hälyttää jopa poliisit noutamaan sinut. 

Näin lääkäri-opiskelijana kiinnitin onneksesi kuitenkin ensimmäiseksi huomiota vointiisi, joka on kyllä näin läheltä seurattuna silmiinpistävän huono:

voimiesi täytyy todella olla aivan lopussa ja ettei sinua todella vain pyörryttäisikin...

Haru: Mutta ihan vain näin rauhoitellakseni auringonpistoksen jälkeen olo voi todella olla joitakin tunteja huono, mutta oireet menevät kyllä hyvällä kotihoidolla ohi, eikä tila ole vaarallinen. 

Sen jälkeen kannattaa vain levätä viileässä ja hämärässä ja juoda runsaasti.

-Katsotaan siis mihin minä sinut nyt oikein autan....

Haru: *kumartuu lähemmäs*

Haru: *tarttuu tyttöä kainaloista nostaakseen tätä*

Ciriya:* ähkäisee pojan otteesssa * Ainakin hän ymmärsi, että haluan ylös- mutta mitä kaikkea muuta hän on jo ymmärtänyt? - enhän ole sanonut hänelle muuta kuin vain sen "apua" 

Ciriya:  Tällaisten eläinten kommunikointi vaikuttaa muutenkin jo niin vaikealta, että pelkään tulenko ikinä onnistumaan siinä kunnolla- puhumaan kuin itse norsu matriarkka Kalokalo käärmeenä laumatovereilleen- ymmärretäänkö minua tässä maailmassa koskaan ja pääsenkö ikinä pois täältä? Takaisin savannille  emon ja Tempon luo.... Vai katoanko kuin itse Kalokalokin...

Haru: *nostaa Ciriyan syliinsä* 

*nuoret katsovat toisiaan pitkään hiljaa*

Haru: *vetää tyttöä lähemmäs itseään kuiskaten tälle hiljaa kuin tämän ajatukset lukeneena* Ei huolta, tiedän mihin meidän on mentävä ja mistä saat tarvitsemaasi apua. 

Sinne ei ole edes pitkä matka ja tunnen sen paikan paremmin kuin hyvin. 

Sinusta pidetään hyvää huolta, luota vain minuun.

Ciriya: *nostaa katseensa pojan silmiin tuntien jälleen oudon, tällä kertaa jopa miellyttävältä tuntuvan sykäyksen sisällään *

***